23: VÄRIOPPI

toukokuuta 27, 2020

23: VÄRIOPPI

Mitä tarkoittaa väripsykologia?

Värit, joilla ympäröimme itsemme arkisin, vaikuttavat meihin, käytökseemme ja tunteisiimme. Useat psykologit ovat tutkineet värejä ja niiden merkitystä ja todenneet, että värit koetaan eri tavalla ja ne aiheuttavat jonkinlaisen reaktion useimmissa ihmisissä. On kuitenkin ollut vaikeaa selvittää tarkkaan, mitä tunteita värit meissä herättävät, koska se riippuu tietyiltä osin myös kulttuurista, ajasta ja paikasta. Nykypäivän psykologit ja tutkijat eivät ole täysin yhtä mieltä siitä, mitä värit meille tekevät, mutta harvat kyseenalaistavat sen, että niillä on tärkeä vaikutus tunteisiimme ja käyttäytymiseemme. On olemassa neljä perusväriä jotka vaikuttavat meihin eniten ja jotka toimivat tunteiden kompassina. Nämä ovat vihreä, keltainen, punainen ja sininen. Niiden erilaiset ominaisuudet herättävät erityisiä tunteitä ja luovat tietynlaisia ilmapiirejä tiloihin ja ympäristöömme.

Määrittele:

Valo

Astuessasi pimeään et havaitse muuta kuin tummia, mustan tai harmaan eri sävyjä. Laittaessasi valot päälle huone täyttyy väreistä. Värit siis syntyvät valon osuessa kohteisiinsa ja heijastaessa aaltoilevaa energiaa silmiisi. Silmiesi rakenteiden ja tajuntasi yhteistyöllä syntyy lopulta värit, kuten hiusvärisi. Värien sävyt vaihtelevat johtuen eri tekijöistä, kuten valonlähteistä, varjoista, katsojasta ja muista ympäristötekijöistä. Keinotekoisista valoista usein heijastuu joko kylmän tai lämpimän eri sävyjä, riippuen valonlähteestä. Mitä voimakkaampi valonlähde on, esimerkiksi aurinko, sen kirkkaampana koet värit.

Spektri

Spektri eli kirjo tarkoittaa yleisesti havaitun suureen jakautumista komponentteihin taajuuden tai energian suhteen. Tunnetuin esimerkki on valon spektrin jakaantuminen eri väreihin sateenkaaressa.

Mitä tarkoitetaan väriaistilla?

Normaalin silmän verkkokalvossa on kolmenlaisia tappisoluja, jotka reagoivat eriväriseen valoon: siniseen, vihreään ja punaiseen. Ne tekevät mahdolliseksi kaikkien eri värien ja niiden sävyjen erottamisen.

Mitä tarkoittaa värisokeus/värinäön heikkous?

Synnynnäisessä värinäön häiriössä yksi tai useampi tappityyppi toimii puutteellisesti, mikä aiheuttaa vaikeuksia värien erottamisessa. Tällöin puhutaan värinäön heikkoudesta ja ääritapauksessa värisokeudesta. Tosin ainoastaan harvinainen kaikkien tappityyppien puutos aiheuttaa täydellisen värinäön puutteen, jolloin henkilö erottaa vain mustaa, valkoista ja harmaan sävyjä.
Tavallisimmat värinäön häiriöt ovat periytyvät puna-viher- ja viher-punaheikkoudet, joissa punaista tai vihreää valoa erottava tappisolutyyppi toimii puutteellisesti. Niitä esiintyy 8 %:lla miehistä ja 0,5 %:lla naisista. Tutkimusten mukaan jopa 40 % puna-viherheikoista miehistä on tietämättömiä tästä ominaisuudestaan. Muut värisokeustyypit, esimerkiksi sinistä aistivien tappisolujen puutteellinen toiminta ovat huomattavasti harvinaisempia.

Päävärit:

Punainen, sininen ja keltainen

Välivärit:

Oranssi, violetti ja vihreä

Vastavärit:

Keltaisen vastaväri on violetti
Sinisen vastaväri on oranssi
Punaisen vastaväri on vihreä

Lämpimät värit:

keltainen

keltaoranssi

oranssi

punaoranssi

punainen

Kylmät värit:

punavioletti

violetti

sinivioletti

sininen

sinivihreä

vihreä

keltavihreä

LÄMPIMÄN VÄRISIÄ HIUKSIA

KYLMÄN VÄRISIÄ HIUKSIA

Määrittele:

Sävy:

Perussävyihin viitataan nimillä kuten punainen, sininen, vihreä ja keltainen.

Sävyjä on kuitenkin rajaton määrä, sillä spektrin värisiirtymät ovat portaattomia.

Sävy on värin sijainti spektrissä. Jokaista värisävyä vastaa oma valon aallonpituus violetin lyhyestä aallonpituudesta punaisen pitkään aallonpituuteen. Perussävyihin viitataan nimillä kuten punainen, sininen, vihreä ja keltainen. Sävyjä on kuitenkin rajaton määrä, sillä spektrin värisiirtymät ovat portaattomia.

Vivahde:

Vivahde on värin aste-ero esimerkiksi hiuksissa. Tämä voi näkyä joko himmeänä tai voimakkaammin.

Vivahteet voidaan jakaa yleisesti kahteen pääryhmään eli kylmiin ja lämpimiin vivahteisiin.

Väriharmonia:

Väriharmonia on värivastakohdille käänteinen ilmiö.Harmonisiksi kutsutaan sellaisia värejä jotka vierekkäin aseteltuna eivät korosta toisiaan, vaan ne muodostavat yhtenäiseltä, toisiinsa limittyvälä näyttävän pinnan.

Lähiväriharmoniassa värit valitaan suppealta alueelta väriympyrästä,

värien puhtautta ja valööriä voidaan muunnella.

Vastaväriharmoniassa käytetään jotakin vastaväriparia ja

värin puhtaus ja valööri vaihtelevat.

Kiilto:

Kiilto on pinnasta heijastunutta vaaleutta tai kirkkautta.

Mitä sileämpi ja tasaisempi pinta, sitä intensiivisempi kiilto. Esimerkki: vanha auto,

jonka maali on haalistunut, näyttää himmeältä, kun taas uuden auton maalipinta kiiltää.

Sileä pinta pystyy myös heijastamaan valoa suunnatusti,

kun taas epätasainen pinta hajottaa eli poikkeuttaa sen.

Pigmentti:

Pigmentit ovat tavallisesti aineita, joilla on voimakas värjäävä ominaisuus. Pigmentin ominaisuuksien merkitys riippuu pigmentin käyttötarkoituksesta. Pigmenttien ominaisuuksia ovat muun muassa värjäyskyky, peittokyky, värivoima, emäksien kesto, happojen kesto, valonkesto, lämmönkesto, vakaus, reaktiivisuus ja myrkyllisyys.

Väriaine:

Väriaineet ovat erilaisten materiaalien värjäämiseen käytettyjä, yleensä johonkin liuotteeseen

tai sideaineesen liukenevia värillisiä, tavallisesti orgaanisia yhdisteitä.

Pastelliväri:

Pastellivärit ovat yleensä pehmennettyjä värisävyjä.